Se on lisäksi myös turvallisempi. Saatiin lahjaksi sellainen, se se vasta on Liljan mielestä jännä! Joskus iltaisin kun Lilja ei millään meinaa nukahtaa enkä jaksa kanniskella sitä niin laitan sen "kylmästi" pinnasänkyyn tuijottamaan mobilea. Siinä se ihmettelee pyöriviä eläimiä tyytyväisenä. Joskus tosin joku eläin sanoo sille pahasti ja pääsee itku.

Hoitotason yllä roikkuu ukkeli jonka laitan heilumaan aina vaippaa vaihtaessa. Hymyä tulee heti neidiltä: Jotka tosiaan nyt on sisällä: Oli muuten niska-hartia -alue jumissa ja päänsärky siitä johtuen jäätävä Me ei voida nukuttaa ulkona Liljaa koska naapuri tupakoi. Lilja heiluu niin paljon että nukahtamisesta ei tuu yhtään mitään ilman kapaloa Kapalon virkaa toimittaa lämmin fleecepeitto.

Kannattaa laittaa lakanan alle "pissasuoja". Ohivuotoja tulee aivan varmasti. Ja siihen irrallinen vauvatuki niin ei tarvi hankkia toista ammetta kun vauva kasvaa "yli" siitä vauvatuesta. Unohdin varmasti jotain itsestäänselvää mutta. Turhakkeista ei tuu mieleen ku noi tutit.

Oon yrittäny näköjään jo raskausaikana olla ostamatta turhia juttuja: D jotkut hifistelyvaatteet ois saanu ehkä myös jäädä kaupan hyllyyn Mahdollisimman helppoa ja nopeaa päällepantavaa sen olla pitää. Mitä lääkekaappiin tulee niin. Mikä se ny o: Ulkovaatteista ei varmaan tarvi sanoo mitään ;D.

Ihmettelin neuvola-aamuna ku ei mee enää 2 -koon vaipat kg niin ei ihme ettei menny: D kilo tullu kuukaudessa, ja 3 senttiä pituutta Multa oli lähteny kilo kuukaudessa, eli se meni suoraan vauvalle! Tää järjestely sopii mulle ; herkkuja syön joka päivä, joten kai sitä vois nopeempaakin laihtua. Vaikka en ookkaan bikineissä liikkumassa missään Lilja heräs unilta, pitää viihdyttää sitä nyt!

Yritän kirjotella taas piakkoin Se on todellakin tarpeellinen! Ihmettelin ensin että vastahan se söi, mutta kyse olikin sitten ihan kehitysvaiheesta. Toki ennenkin on äännellyt jne. Oikein leveän hymyn kera: Nyt höpöttelee itsekseen ja kiljahtelee ja ääntelee omituisesti. Häyhäy äää yäää miäy. Kohta ne kädetkin löytyy. Lähettänyt Netta Saukko 2 kommenttia: Kohteen lähettäminen sähköpostitse Bloggaa tästä! Huhhuh miten nopeesti aika menee! Jos odotusaika tuntu ikuisuudelta, nää n.

Kaikenlaista on tapahtunut; ensihymyt koettu, ristiäiset pidetty, joulu vietetty ja vuosikin jo vaihtunut. Tyttö sai nimekseen siis Lilja Inna Ameliina. Lilja on ollut aina mun all time favourite tytönnimi kaverin siskon nimi , Inna on toisinpäin Anni joka taas on mun mummon nimi. Toinen mummo on Sanni, joten mikäs sen sopivampi nimi suvusta perinteinen kuin Inna. Lisäksi nimi on alunperin venäläinen ja Liljallahan siis on venäläisiä lähisuvussa.

Ameliina on muunnos Ameliasta. E kysy yks päivä että niin mikäs sen meidän tytön nimi nyt sitten on, Lilja Ameliinako? Jos muistatte, halusin Liina -loppuisen yhden nimen koska itsellä ja siskoilla on sellaiset.

Ja huudahdin että "Ameliina! Ihana nimi" ja se vähän niinkuin jäi. Alunperin Liljan nimeksi piti tulla Lilja Amelia E keksi vahingossa kivan nimen ;. Harmittaa, että ensihymy meni periaatteessa "ohi", koska en tajunnut että se oli oikea hymy Tai ne, en tiedä mikä niistä hymyistä oli aito. Älkää hyvänen aika uskoko että muka kuuden viikon iässä tulee vasta aitoja hymyjä. Kyllä meidän tyttö väläytti aurinkoisia hymyjä jo kaksviikkosena! Mitä enemmän vauvalle hymyilee, sitä nopeampaa saa takaisin hymyn.

Mutta voih sitä tunnetta kun tajusin että ei hitto, vauva tais hymyillä mulle! Sitä ilon ja onnen määrää ei voi sanoin kuvailla. En taida tehdä kaikkea sittenkään väärin ; tätänykyä Liljalta saa takuuvarmasti hymyn aamuisin sekä päikkäreiden jälkeen. No, ihan muuten vaankin kyllä: Tykkää höpöttää etenkin isille kun se tulee töistä kotiin. Rikas sanavarasto sillä on jo!

Nauhotin tossa yks yö kun höppänä höpötteli pinnasängyn nurkalle? Pari kertaa oon säikähtäny kun niin kovaa huudahtanut: D ei siis itkuisena tai vihaisena vaan kesken ns.

Öhisee ja pöhisee kyllä muutenkin aika paljon Luonteeltaan on iloinen, tarkkavainen, temperamenttinen ja määrätietoinen vaativakin kyllä. Vähän jännitti kyllä etukäteen miten Lilja nukkuu ja käyttäytyy jne.

Valvohan se sitten kahteen asti! Päivällä varmaan nukku niin hyvin. Nukahteli hetkeks aina sillon tällön, mutta vaan pariks minuutiks. Vuoden vaihtuessa pidin sitä sylissä ja hymyili vaan Valvomisesta puheenollen, nyt kun tyttö on vähän "vanhempi", hän ei enää nukahdakaan noin vaan naps, vaan pitää ihan oikeasti nukuttaa sekä päikkäreille että yöunille. Pari kertaa ollu yliväsynyt ja kaikkihan tietää mitä sillon tehdään.

Söimme ravintolassa pikapikaa — Nelsonin tuli tietenkin nälkä heti, kun saatiin annokset eteemme, joten hotkaisin oman annokseni aivan ennätysajassa, jotta voisin ruokkia nälkäisen vauvani mahdollisimman pian. Teimme kierroksen Kake Kaupunkijunan kyydissä ja saimme kuulla vähän Rauman historiaa, niin kuin esimerkiksi että Rauma sai kaupunkioikeudet ja että sen vanha kaupunki on Pohjoismaiden laajin puutaloalue ja Unescon maailmanperintökohde.

Teimme vielä pienen kävelykierroksen vanhassa Raumassa, ihailimme puutaloja ja hihittelimme hassulle kielelle. En tiedä, onko se paljon vai vähän, mutta kyllä tuon rahan voisi paljon huonomminkin käyttää!

Edellinen lause on yksi lempi mietelauseistani, sillä olen elämäni aikana todella oppinut, mitä tuo lause tarkoittaa. Omistan melko vähän ystäviä, mutta tarpeeksi ollakseni niistä hyvin onnellinen. Vaikka huonoina hetkinä välillä tuntuu, että miksei minulla ole enempää ihmisiä kenelle soittaa, niin useimpina päivinä kuten tänään, olen maailman onnellisin siitä, millaisia ystäviä olen elämääni saanut. Kaikista ystävistä olen onnellinen jollain erilaisella, erityisellä tavalla.

Kaikista hassuin ystävyyssuhde minulla on lapsuuteni luistelukavereihin. Vietimme lapsena ja nuorena niin paljon aikaa yhdessä, että meistä muotoutui pieni perhe. Olemme aina olleet toisillemme vähän niin kuin siskokset. Luonnollisesti myös meidän kaikkien vanhemmat tuntevat toisensa ja me kaikki tunnemme toistemme vanhemmat. Meillä on kaikilla aina ollut paljon muitakin ystäviä, omat elämämme ja tekemisemme, mutta aina suhde toisiimme on säilynyt ja jatkanut kulkua.

Näemme näiden ystävien kanssa porukalla enää todella harvoin ja tapaamisen järjestäminen on aina yhtä vaikeaa. Kaikilla on omat kuviot, menot ja elämät. No eiliseksi saatiin sitten vihdoin ja viimein sovittua tapaaminen Helsinkiin, vaikka harmiksemme ihan kaikki eivät päässeet paikalle. Illan päätteeksi ajattelin taas vain, kuinka hauskaa on, että  kaikki on muuttunut, mutta mikään ei ole muuttunut. Se on vaan jotenkin niin älyttömän kummallista,  että näiltä ystäviltä joutuu kysymään ihan perusasioita kuten: Samalla kun et tiedä toisesta mitään, niin tiedät kuitenkin silti niin paljon.

Jokaisessa nään vieläkin sisällä sen saman pikku luistelijatytön. Luulen, että se ei katoa koskaan. Sitä on jotenkin niin vaikea selittää ulkopuolisille, miten ihminen jonka elämän viimehetken käänteistä ei tiedä oikein mitään, voi olla silti niin läheinen ystävä.

Sellainen, että sen seurassa ei koskaan tarvitse esittää mitään, hävetä mitään tai pelätä mitään. On turvallinen, varma ja kotoisa olo. Minulla meni aika kauan aikaa hyväksyä tämä tosiasia, että ystävyytemme ei ole enää ihan samanlaista kuin ennen.

En ole yhteyksissä näihin ystäviini kovinkaan usein, mutta aina kun olen, se on jotain tosi mukavaa. Olen oppinut jotenkin elämään tämän ystävyyden kanssa ja hyväksynyt sen, että voimme olla hirveän hyviä ystäviä, vaikka emme ole kuulleet toisistamme mitään vuoteen. Ystävyytemme on kestänyt vaikka poikia on mennyt ja tullut, asuntoja vaihtunut, opiskeluja opiskeltu, maailmaa reissattu ja uusia ystävyyssuhteita luotu.

Ihminen tarvitsee kuitenkin myös toisenlaista ystävyyttä. Tai en tiedä tarvitseeko kaikki, mutta minä ainakin tarvitsen. Siksi minulla on täällä lähettyvilläni myös aivan ihania läheisiä ystäviä, joiden kanssa teen ihania asioita, joiden kanssa soittelen usein ja joiden kanssa tapaamisten järjestäminen ei ole lähellekään niin hankalaa.

Heidän kanssa puretaan viimepäivien tapahtumia, pohditaan tulevia, jauhetaan kriisejä ja ihmetellään maailman menoa. Heille voi soittaa jos tarvitsee äkisti apua tai ihan vaan jos tarvitsee leipomuksilleen syöjän. Voi soittaa silloinkin kun ei ole mitään asiaa ja toinen on vain ollut ajatuksissa.

Sellaisia ne ystävyyssuhteet vain ovat. Erilaisia ja vähän hullunkurisia. Mutta hirveästi ne tuo iloa elämään! Vaikka tämä ei mikään vauvablogi olekaan ja pyrin ymmärtämään, arvostamaan ja kunnioittamaan jokaisen äidin tapaa olla äiti lapselleen, niin yhdessä asiassa olen ehdoton, ja se liittyy imettämiseen.

Ehdoton siinä, ettei imettäminen ole ainoa tapa ruokkia lastaan ja että jokaisen äidin on saatava tehdä itse sellainen ratkaisu, joka tekee hänestä maailman parhaan äidin. Ei anopin, terveydenhoitajan, äidin, ystävän, satunnaisen kaksplussalaisen tai kaupan kassajonossa kohdatun naapurin. Paasaan asiasta täällä Lilyssä, arjessa, lehtiä lukiessani ja muiden juttuja kuunnellessani niin paljon, että paasaamiseltani tuskin on voinut kukaan välttyä. Erityisesti toivoisin sen lilyläisen tuoreen äidin, jonka oma äiti ehdottomasti kielsi vastikkeen antamisen vaikka mikä olisi, lukemaan tämän jutun ja ajatuksella.

Toivoisin jokaisen uuden äidin, äitiyttä suunnittelevan tai sitä muistelevan lukemaan jutun ja ymmärtämään, ettei ole olemassa vain Yhtä Oikeaa Tapaa olla äiti ja muistaa, että lapselle on tärkeintä saada ruokaa. Tuli se sitten tissistä tai pullosta. Siksi pyysinkin hyvää ystävääni Ilonaa kirjoittamaan oman imetystarinansa, sillä vauvamme syntyivät melko samaan aikaan ja itse luovutin paljon Ilonaa aiemmin.

Välillä kateellisenakin seurasin vierestä, kuinka pitkäjänteisesti hän lastaan jaksoi kantaa, hyssyttää, syöttää, hyssyttää, kantaa, syöttää, pumpata, kantaa, hyssyttää ja syöttää. Mutta oliko se kateuden arvoista? Pelkäsin synnyttämistä ammattini vuoksi valtavasti, sillä tiesin tuhat ja yksi asiaa, jotka olisivat voineet mennä synnyttäessä pieleen.

Viimeisillä hetkillä päädyin kuitenkin pelkosektiosta siihen, että lähdettäisiin yrittämään niin sanotusti perinteisellä tyylillä. Tästä vakuutuin vasta, kun olin tavannut pelkopolilla lääkärin, joka ensimmäistä kertaa teki arvion gynekologisen tutkimuksen jälkeen juuri minusta: Lääkäri oli jämptin oikeassa, sillä ensisynnyttäjäksi synnytykseni meni sangen sutjakkaasti sen suurempia erittelemättä. Kaikki oli siis hyvin.

Meillä oli yhtäkkiä uusi, kolmihenkinen perhe. Synnytyksen jälkeen sain lapsen rinnalle. Tiedän imetyksestä yhtä ja toista, koska olen itsekin ohjannut sitä vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolla työskennellessäni.

Vauvan imuote oli hyvä ja napakka. Lapsi jaksoi imeskellä puolisen tuntia ja oli tyytyväinen. Synnärin kassiin olin lähtiessä jo kovin tietoisena pakannut lansinohit, liivinsuojia ja mahdollisimman mukavat imetysliivit. Hyvällä lähtöasetelmalla kaiken piti sujua siis mutkattomasti.

Olin suhtautunut siihen asti imetykseen niin, että hommahan olisi taatusti lasten leikkiä synnyttämiseen verrattuna - ihanaa, kätevää, aina steriiliä tavaraa vähällä vaivalla. Synnyttäneiden vuodeosastolle päästyämme pidin lasta rinnalla lähes koko ajan.

Vauvanhoidostakin tiesin työni puolesta yhtä sun toista. Silti vauva vaan huusi. Ensimmäisenä yönä imetin, imetin, imetin ja kävelin vauvan kanssa ympäri osastoa. Huoneen yökkönä toiminut kätilö tuli kysymään, että kaipaisinko apua. Sanoin, että vauva on varmaan nälkäinen ja selitin tilanteen.

Kätilö kysyi, että sopisiko hänen ottaa vauva kansliaan ja kokeilla lisämaidolla rauhoitella vauvaa sillä aikaa, kun minä saisin nukkua.

Sanoin, että mielellään, kun kerran vielä tällainen mahdollisuus on. Reilun kolmen tunnin päästä minulle tuotiin rauhallinen, nukkuva lapsi. Yökkö kertoi vauvan syöneen tänä aikana 40ml nälkäänsä neljässä 10ml: Ilmankos oli siis huutanut. Seuraavana päivänä jatkoin kipeillä, kellakoille imetyillä rinnanpäillä imetystä ja ne välit kun vauva ei imenyt pumppasin maitoa lypsykoneella.

Joka ikinen imu ja joka ikinen lypsykerta tuntui kuin joku olisi työntänyt takiaispalloja ulos liian pienistä rintatiehyistä. Kymmenessä minuutissa sain pumpattua kolme pisaraa maitoa sairaalan tehokkaalla lypsymasiinalla. Ammattini puolesta tiedän myös sen, että millilitraan mahtuu noin kolmekymmentä pisaraa, eli tuloksena oli ruhtinaalliset 0,1ml maitoa.

Lapseni kuitenkin olisi tarvinnut noin satakertaisen annoksen. Tämän vuoksi vauva ei rauhoittunut syliin, ei rinnalle, ei koppaansa, ei minun viereeni sänkyyn. Päivän aikana jouduin hakemaan lisämaitoa ja yöllä alkoi sama rumba kuin edellisenä yönä, mutta vauva oli aina vaan nälkäisempi. Kolmen yöllisen kansliassa vietetyn tunnin jälkeen vauva tuotiin minulle ja yökkö totesi, että nälkäänsä lapsi on taas syönyt. Hän totesi myös,että meillä taitaa olla niin sanottu sylivauva, kun ei vaakatasossa olo kelpaa millään.

No, oikeassa oli siinäkin. Kahden sairaalassa vietetyn yön jälkeen pääsimme kotiin ja hoitopalautteessa luki suuresta lisämaidon tarpeesta huolimatta, että "maidoneritys: No, ehkä olisi riittänyt jos olisin synnyttänyt hamsterin. Tuli vauvan kolmas yö ja neljäs yö. Minä sinnikkäästi pidin vauvaa rinnalla ja pumppasin maitoa käsipelillä silloin, kun vauva söi nälkäänsä pullosta aina 50ml kerralla. Minä sain tisseistäni saaliiksi kolme milliä rintamaitoa.

Joka ikinen pumppaus ja imu oli edelleen kuin puukolla olisi viilletty rintatiehyitä auki. Yöllä heräsin lukemattomia kertoja imettämään ja pulloruokkimaan ja vauvan nukahdettua pumppasin lisää.

Kolmantena päivänä aloitin itse itselleni määräämän lääkityksen maidon herumiseksi säännöllisesti otettuna eräs matkapahoinvointilääke saattaa auttaa maidon erityksen käynnistymistä. Eipä tuntunut sekään auttavan. Jokainen hetki on yllättävän piinallinen, kun maitoa ei vain tule, imettäminen tuntuu leikkaukselta ilman anestesiaa ja lapsi haluaa maitoa koko ajan enemmän. Viidennen yön jälkeen aloin olla jo todella väsynyt koko touhuun. Tissit huusivat tyhjyyttään, vauva huusi nälkäänsä, minä huusin ja itkin kipua.

Nännit oli rakkuloilla, vauva ei enää edes suostunut kunnolla imemään rintaa, koska sieltä ei mitään tullut. Imetä ja pumppaa samalla. Takaraivossa jyskytti koko ajan erinäisiltä foorumeilta ja palstoilta opittu laulu, että imetyksen onnistuminen on ihan vaan äidin päästä kiinni. Iltapäivällä perinteisen taistelun jälkeen ruumiinlämpöni nousi puolessa tunnissa 36,1-asteisesta 38,6-asteiseksi.

Vapisin kuumehorkassa sängyn pohjalla, mutta tissit sentään täyttyivät. Viidentenä päivänä siis vihdoin maito nousi. Huono uutinen oli se, ettei maitomäärä edelleenkään riittänyt. Vauva sai kaiken rintamaitoni ja silti lisämaitoa saattoi mennä 50 ml kerralla.

Lisämaidon tarve johti siihen, ettei vauva enää suostunut syömään rintaa. Ostin isompia rintakumeja, jotka eivät hänelle kelvanneet. Vietin vähäiset pumppaamattomat ja imetyksettömät hereilläoloaikani googlaillen vaihtoehtoja, jolloin löysin Ainun syöttöratkaisut. Tämän jälkeen vauva ei syönyt muista tuteista kuin syöttöratkaisuista, jonka vuoksi sain kuin sainkin tovin kuluttua myös rintakumilla ruokinnan onnistumaan.

Neljään viikkoon saakka elämä kulki pelaten imetyksen, pumppauksen ja lisämaidon oman lypsyn sekä korvikkeen kanssa. Lisämaidon tarve väheni, mutta samaa tahtia minä väsyin enemmän ja enemmän. Päätin vielä luopua lisämaidosta kokonaan, mikä johti jälkikäteen ajateltuna siihen, että meillä oli entistä tyytymättömämpi vauva, joka rauhoittui vain kantoliinaan tai rintareppuun, jos niihinkään.

Kaikki muut ajat hän vietti rinnalla. Ja kun vauva oli rinnalla, niin pumppasin aina toisen tissin, imetin sen perään ja lopuksi annoin pumpatun maidon nälkäiseen suuhun ja tarvittaessa ensimmäisestä tissistä vielä perään ja kyllä, tein tämän myös silloin kun kävin vaikka kahvilla keskustassa. Yllättävän vähissä on paikat, jossa imetys edes onnistuu, jollei halua tehdä siitä sellaista "tämä on ihan luonnollinen asia vaikka virittelen tähän väliin rintakumia ja en tiedä mihin helvettiin kaikki vaatekerrokset tissini päältä laittaisin niin että saan vauvan imemään kunnolla ja johonkin ois hyvä tämä harsokin tunkea ja kyllä, aion ottaa toisenkin tissin esiin ja pumpata siitä toisella kädellä vaikka vauvaa kannattelenkin tällä toisella kädellä ja toivon täysillä että nyt imuote pysyy" -henkistä freak showta.

Ja ei, en ole kotiini vauvan kanssa lukkiutuvaa sorttia, halusin silloinkin säilyttää omankin sosiaalisen elämän. Tällöin lapsi heräsi pahimmillaan yöllä tunnin tai maksimissaan puolentoista tunnin välein.

En tiedä miten selvisimme päivistä. Missäköhän helvetissä olivat ne paljon puhutut ihanat kahdenkeskiset hetket oman vauvan kanssa, josta niin paljon vaahdottiin? Hieman alle kahteen kuukauteen asti jaksoin tulematta totaalisen hulluksi. Jossain välissä näköni oli huonontunut niin, että minulla alkoi karsastaa ja toinen silmäni olisi tarvinnut moniteholinssin oman pluslinssini sijaan.

Nukuin surkean huonosti, koska olin niin vannoutunut täysimettäjä. Itkin ja kilahtelin miehelleni, joka oli autuaan tietämätön todellisesta väsymykseni määrästä. Yöllä teki mieli heittää vauva seinään, kun uusi herätys tuli jo juuri sillä hetkellä kun olin ehtinyt edellisen jäljiltä nukahtaa. Olin naarmuttanut auton kylkeä neljä kertaa parkkihallin tolppaan huutava vauva kyydissä, kun en ikinä aiemmin ole naarmuttanut autoani yhtään mihinkään tai edes ajanut ronskisti.

Vauva ei enää seitsämän viikon jälkeen suostunut syömään mitenkään muuten kuin siten, että otin raivovauvan syliin, kävelin, värkkäsin tissin esiin, laitoin rintakumin paikalleen koko ajan kävellen ja yritin sitten vielä taiteilla lapsen rinnalle ja imuotteen kuntoon. Jossain vaiheessa sitten näitä autuaita kävelyreissujani päätin, että korvikelisä tulee yötä vasten mukaan. Yhtäkkiä sainkin nukkua kolme tuntia aina alkuyöstä! Kolmesta eteenpäin sama rumba jatkui joka yö.

Minä väsyin, sillä edelleen pelasin päivittäin rintakumin ja rintapumpun kanssa. Olin yhtäkkiä ihminen, jonka oikeassa kädessä kasvoi vauva ja vasemmassa rintapumppu ja rintakumi, selkään kasvoi hoitolaukkukyttyrä ja silmien alla silmäpussit olisi saanut rusetille keskenään. Olisin varmasti nukkunutkin ja nukkuisin edelleen, jos meidän vauva olisi elämänsä nukkunut edes viisi kertaa tunnin päiväunet niin, että välissä ei tarvitse käydä korjaamassa asentoa tai laittamassa tuttia tai röyhyttämässä uudelleen tai heijaamassa vaunuja tai hakemassa esimerkiksi kuuta taivaalta.

Kahden ja puolen kuukauden kohdalla päätin, että nyt jumalauta saa riittää tämä täysimetystouhu. En jaksanut kävellä enää yhtään metriä ympäri 71 neliön asuntoamme taiteillen kymmenviikkoista lasta samaan aikaan tissille rintakumin kera ja viisi minuuttia tämän jälkeen pumppailla toisella kädellä toista rintaa.

Joten kyllä, minä päätin, että vauvamme saa korviketta yöllä, jotta taloudessa kaksi ihmistä voisi nukkua edes öisin. Kaksi ihmistä sai tosiaan nukuttua vähän paremmin. Päätin myös, että nyt hän saa syödä mahansa täyteen päivälläkin, kun olin kaksi kertaa imettänyt molemmat tissit tyhjiksi peräkanaa ja lapsi söi silti ml lisämaitoa. Tuosta hetkestä eteenpäin imetin aina alkuun ja syötin lapsen lopussa kylläiseksi korvikkeella. Kului 5 päivää lisämaitopäätöksestä ja maidoneritykseni oli loppunut kokonaan.

Olin ajatellut, että voisin osittaisimettää ainakin neljään kuukauteen asti, mutta tisseihin ei enää tullut mitään. Pumppaamalla sain silloin tällöin kaksi milliä pulloon. Päätin, että imetän seuraavan kerran silloin, kun tissit tuntuvat täydeltä. Oikeassa rinnassa kesti 1,5 vuorokautta, vasemmassa kolme. Kummankin täydentuntuisuus osoittautui noin viideksi milliksi maitoa. Sittemmin ei ole pisaraakaan näkynyt. Äitini oli ihmeissään siitä, miten olin onnistunut lopettamaan imetyksen niin nopeasti, kun hänellä maitoa tuli ovista ja ikkunoista.

Eipä sitten ollut sitä ongelmaa omalla kohdalla, liivinsuojuksiakin tarvitsin lähinnä ensimmäisen viikon aikana maidonnousun niille muutamille ylimääräisille pisaroille, joita en saanut talteen. Sen jälkeen kertaakaan ei tissitkään täyttyneet kunnolla. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että puolen vuoden imetystavoitteestani sain onnistumaan edes tuon kaksi ja puoli kuukautta niin, etten ole tarvinnut esimerkiksi mielialalääkitystä tai suljettua osastoa.

Yritin kaikkeni ja enemmänkin. Päälläni en tosin koittanut seistä. Mutta jumalauta, älkää kukaan koskaan sanoko, että imetys on kiinni vain äidin tahdonvoimasta. Se, että sinulla saattaa olla helppo tai onnistunut imetystausta, ei oikeuta sellaista yleistystä, jonka mukaan imetys olisi meille kaikille muillekin yhtä helppoa. Loppupeleissä tuollaisten johtopäätöksien tekeminen on yhtä typerää kuin se, että minä väittäisin, että jokaisella naispuoleisella henkilöllä alkaa menkat vuotiaana, ja jos siihen ei pysty niin ongelma löytyy kyllä pään sisältä.

Ja vaikka juuri sinä olisit se superäiti, jonka imetys on sujunut ongelmitta, niin toivon, että muistat aina sen, ettei useille äideille imetyksen lopettaminen ole mikään voimaannuttava superpäätös, jonka henkilö on päättänyt tehdä jo heti kättelyssä kun salista on vauvan kanssa pois päässyt.

Monille siihen liittyy valtavan paskoja ja syvälle ulottuvia epäonnistumisen kokemuksia, huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyden tunnetta. Lopettamiseen voi liittyä jopa ajatuksia siitä, että on jostain syystä huonompi äiti, kun ei kykene lastaan omista meijereistä ruokkimaan.

Kissojen lempipuuhaa, laatikoiden tuhoaminen. Miten voi mennä noin hulluks yhdestä laatikosta? Viime öinen ajomatka sujui kuin oppikirjoissa, uskomatonta, mutta ratkaisumme lähteä klo 16 Espoosta ajamaan kohti Kemijärveä osottautui oikeaksi.

Ainoa, ihan pikkuinen miinuspuoli on se, että äidillä ei tänään ole aivot toiminut ei sitten mitenkään päin. Siksiköhän myös kuvat alla näyttävät olevan ylösalaisessa järjestyksessä. Huomenna enemmän automatkan kulusta, nyt saunaan ja unten maille, niin ehkä nämäkin aivot löytävät oikean askeljärjestyksen, ehkä.

Olen ystävällinen, puhelias ja kunnianhimoinen. En tiedä olisinko tälläinen jos en olisi elänyt lapsuuttani kilometriä pohjoisemmassa kuin nyt. Ehkä olisin niinkuin ympärilläni elävät tamperelaiset. Olisin joka paikasta aina puoli tuntia myöhässä ja mustamakkara maistuisi. Pienenä Raahessa asuessani, juuri ennen muuttoa tänne, äiti ja iskä antoivat pienen palan mustaamakkaraa ja sanoivat että se on syötävä.

Istuin pöydässä varmaan puoli tuntia yksikseni ja yritin mutustella olematonta makkaranpalasta, jonka lopulta piilotin ovelasti roskikseen. Sain ikuiset traumat siitä mustasta pötköstä. En kaipaa Raaheen takaisin. Pyritään perheen kanssa käymään siellä päin kerran kesässä moikkaamassa vanhoja tuttuja.

Itse kävin viimeksi siellä kolme vuotta sitten. Katsoin sitä maailmaa päivittäin 7-vuotiaan silmin ja se näytti isolta. Katsoessani sitä maailmaa nyt vuotiaan silmin, se näytti pieneltä. Reitit jota pitkin kuljettiin kotoa hoitotädille ja kauppaan taittuivat nyt parissa minuutissa.

Ennen siihen tuntui menevän puoli päivää. Hoitotädin hiekkalaatikko oli ennen kuin Saharan autiomaa, nyt siinä kasvatettiin salaattia. Board index Yleinen keskustelu Mahdollisimman yleistä Taide ja viihde Search. Unanswered topics Active topics. Seksi-Suomen historia Kaikki taiteeseen ja viihteeseen tv, leffat, sarjakuvat jne liittyvät jorinat tänne sitten. Seksi-Suomen historia Quote 1 Post by harry-irene » 29 Aug , Miten seksiä ja seksuaalisuutta on pyritty kontrolloimaan ja säätelemään?

Neliosainen sarja paljastaa myös, mitä ihmiset ovat todella tehneet sekä miten sääntöjä on kierretty ja normeja rikottu. Neliosainen dokumenttisarja kertoo siitä, miten seksuaalisuus on ollut yhteiskunnallisten kamppailujen kohteena.

Huoltopoliisi otti kiinni epäsiveellisiksi katsottuja naisia irtolaislain nojalla. Kalle Kultala Neliosainen dokumenttisarja kertoo siitä, miten seksuaalisuus on ollut yhteiskunnallisten kamppailujen kohteena. Helsingin kaupunginmuseo Alan ammattilaiset kertovat Seksi-Suomen historia antaa äänen ihmisille, jotka ovat itse olleet muovaamassa seksin historiaa.

Haastateltavina on näkijöitä ja kokijoita sekä bisneksen tekijöitä. Ääneen pääsevät muun muassa lääkärit, papit, poliisit, prostituoidut ja pornon ammattilaiset. Sarja nostaa esiin yllättäviä tosiasioita lähihistoriastamme. Siviiliavioliitto, abortit ja prostituutio puhuttivat jo sata vuotta sitten.

Mielipiteet ja rintamalinjat ovat hämmästyttävän samankaltaisia ajasta riippumatta. Sukupuolielämää — vasta avioliitossa Runsas sata vuotta sitten ei käytetty sanaa seksi, vaan puhuttiin sukupuolielämästä. Virallisesti ajateltiin, että sukupuolielämää sopi harjoittaa vain avioliitossa ja silloinkin vain lisääntymistarkoituksessa.

Oili virta tissiseksi -

Voin edelleen hyvin, mutta supistuksia ja muita epämääräisiä kipuja toosassa kyllä joka päivä. Saarelle pääsi Poroholman leirintäalueen laiturista puolessa tunnissa vesibussilla. Seksi-Suomen historia Quote 14 Post by arse-nikki » 10 Sep Puolessa välissä mennään siis. Asiakaspalvelu Puhelin 09 Avoinna ma—pe 8—17 digi otavamedia. Ihmettelin ensin että vastahan se söi, mutta kyse olikin sitten ihan kehitysvaiheesta. Muuta tekstin kokoa Voit muuttaa tekstin kokoa suuremmaksi tai pienemmäksi. Lukulista Kirjautuneena käyttäjänä voit lisätä juttuja lukulistalle myöhempää tarkastelua varten. Turvavöillä kiinnitettävä on sanonko mistä


Warning: printf() [function.printf]: Too few arguments in C:\PB\Plugins\TemplateConvertorHost\htdocs\wordpress\wp-content\themes\creativ-business\comments.php on line 46

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *