kovaa kullia wiki

Matkaajat saapuivat metrin korkeudessa olevalle Meksikon ylätasangolle. Sitten espanjalaiset joutuivat moniin taisteluihin tlaxcalteekkien kanssa. Tlaxcalteekit olivat itsenäinen intiaaniheimo asteekkivaltion sisällä, ja asteekkien katkeria vihollisia. He olivat todella rohkeita sotureita, ja tappoivat 45 espanjalaista. Mutta Ttaxcalteekit solmivat lopulta espanjalaisten kanssa rauhan. Kun Montezuma kuuli tlaxcalteekkien tappiosta, hän käsitti että asteekkivaltakunta on vaarassa.

Koska ei voinut voitata esapnjalasia, yritti solmia rauhan näiden kanssa. Montezuma lupasi maksaa espanjalaisille veroa. Mutta hän ei myöskään halunnut espanjalaisia maaperälleen. Mutta Cortesia tarjous ei kiinnostanut, kun hän halusi vallata asteekkialueen.

Seuraavaksi Cortesin miehet hyökkäsivät pyhään kaupunkiin Cholulaan. Cholulalaiset olivat alussa ystävällisiä, mutta kolmen päivän kuluttua he lakkasivat toimittamasta matkaajille ruokaa. He hehkuttivat jo hiiliä espanjalaisten uhraamisen jäkeistä käristämistä varten. Eräs kaupungin vanha ylimysnainen varoitti espanjalaisia tulevasta. Kostoksi petoksesta espanjalaiset ryöstivät ja polttivat kaupungin, ja surmaisivat siellä ainakin kuusisataa, ehkä jopa tuhansia intiaaneja.

Montezuma oli peloissaan ja epätietoinen. Montezuma oli jo sairas mies, eikä halunnut matkustella Tanochtitlanin ulkopuolella.

Montezuma halusi tavata espanjalaiset. Monesti on väitetty, että Montezuma olisi pitänyt Cortezia Sulkakäärmejumalana, jonka oli määrä palata meriltä ja ottaa pääkaupunki haltuunsa. Mutta kaikki eivät usko tähän väitteeseen. Montezuma otti espanjalaiset ja näiden intiaaniliittolaiset vastaan.

Hän majoitutti espanjaiset isänsä Ahuizotlin vanhaan palatsiin. Montezuma näytti Cortesille uhritemppelin sisustaa, jossa oli paljon varta ja haisi. Montezuma loukakantui, kun Cortes sanoi, että pitää omaa jumalaansa parempana kuin asteekkien jumalia. Sitten Cortes kuuli, että veracruzissa oli joku asteekkiupseeri hyökännyt tukikohtaan ja pari miestä kuollut. Tämän takia Cortes vangitsi asteekkikuninkaan. Tämä määräsi Veracruziin hyökänneet upseerit tapettaviksi. Espanjalaiset hallitsivat Montezuman avulla kaupunkia kuusi kuukautta.

Montezuma lupasi vapaudestaan suuret kultalunnaat joita asteekit alkoivat kerätä. Ei tiedetä miksi Montezuma teki mielellään yhteistyötä espanjalaisten kanssa, vaikka esimerkiksi hänen vangittu veljensä ei tehnyt vaan kehotti Montezumaa kapinaan. Ehkä Montezuma uskoi näin pelastavansa henkensä. Montezuma myös tiedosti, etteivät asteekit pitäneet häntä kunniallaisena kuninkaana, koska hän antautui vihollisen edessä. Espanjalaiset luulivat että Montezuma oli ehdoton yksinvaltias, jonka avulla he saattoivat johtaa asteekkeja.

Todellisuudessa asteekit pystyivät erottamaan heikon, epäonnistuneen kuninkaan. Tenochtitlanin asteekit alkoivat kasvassa määrin suhtautua kielteisesti espanjalaisiin ja heidän kanssaan oleviin tlaxcalteekkeihin. Espanjalaiset eivät pitäneet asteekeista mm. Tämä johtui osin siitä, että Montezuma oli suosutunut puhdistuttamaan suuren pyramiditemppelin uhriverestä, ja tekemään paikasta kirkkomaisemman.

Tämä tietysti suututti asteekkipapiston, jonka milestä pyhä temppeli oli häpäisty. Montezuma alkoi näyttää monista asteekeista huonolta johtajalta.

Cortes oli poissa kaupungista maaliskuussa ja espanjalaisia johti luutnantti Pedro de Alvarado. Alvarado epäili osin aiheellisesti intiaanien suunnittelevan kapinaa.

Alvarado määräsi espanjalaiset hyökkäämään uskonnollista juhlaa pitävien satojen ylimysten kimppuun. Ylimykset tanssivat pyhän musiikin säestyksellä, heillä oli paljon koruja yllään. Espanjalaiset estivät ensin ylimysten paon asettamalla vartijat sopiviin paikkoihin. Sitten espanjalaiset silpoivat miekoilla aseettomia juhlijoita, jotka turhaan yrittivät paeta kuolemaa.

Veri alkoi valua aukiolla. Espanjalaiset tappoivat raa'asti yhtä hyvin miehet, naiset kuin lapsetkin. Sitten espanjalaiset ottivat kuolleiden ja kuolevien korut. Vain muutama asteekki pääsi pakoon kiipeämällä muurin yli.

Jälkikäteen asteekit sanoivat espanjalaisten vain halunneen ryöstää heidän kultansa. Cortes palasi vasta tapahtumien jälkeen palatsiin. Jostain syystä asteekit eivät häirinneet Cortesin paluuta palatsiin, mutteivat ottaneet häntä vastaankaan. Kun kaupungin väki kuuli että ylimystö oli murhattu, he suuttuivat espanjalaisiin ja hyökkäsivät näiden kimppuun.

Espanjalaiset vapauttivat Montezuman veljen Cuitlahuacin, koska uskoivat tämän hillitsevän kapinaa. Mutta asteekit valitsivat Cuitlahuacin kuninkaakseen. Espanjalaiset linnoittivat palatsin mm rakentamalla kivivallin. Raivoava asteekkiväkijoukko piiritti palatsin missä Montezuma ja espanjalaiset olivat.

Montezuma pyysi palatsin parvekkeelta että hän ja espanjalaiset saisivat poistua kaupungista. Väkijoukko vastasi huutamalla ja heittelemällä kiviä. Montezuma oli menettänyt valtansa ja espanjalaisille hyödytön. Montezuma kuoli pian joko asteekkien kivittämänä tai espanjalaisten surmaamana.

Cortes palasi kesken tapahtumien palatsiin. Espanjalaiset jäivät palatsiin piiritykseen. Vaikka heitä kaatuikin jatkuvasti mm. Espanjalaisten muonavarat, juoma ja ruuti alkoivat huveta. Asteekit myös tappoivat monia omiaan, joita vain epäilivät ruoka-avun antamisesta Axyacatlin palatsiin linnoittautuneille espanjalaisille.

Tenochtitlaniin vievät pengertiet koostuivat pätkistä, joiden välissä oli sillat. Asteekit olivat ottaneet sillat pois. He halusivat näin estää espanjalaisten paon.

Espanjalaiset ja intiaaniliittolaiset onnistuivat ylittämään kolme Tlacopanin pengertien siltaa. Sitten asteekkivartija tai joku nainen huomasi paon. Syntyi taistelu, kun asteekit alkoivat ampua pwngartien sivusta kanooteistaan jousipyssyillään. Nuolia satoi jatkuvasti espanjalaisten päälle. Pian espanjalaiset joutuivat pakokauhuun, sekasortoon ja jättivät mukanaan kuljettamansa siirrettävän sillan.

Kun espanjalaiset hyökkäsivät eteenpäin kohti pengertien aukkoa, heidän oli pakko hypätä veteen. Tällöin monia espanjalaisia upposi ratsuineen, haarniskoineen ja kultalasteineen veteen ja hukkui, tai asteekit tappoivat heidät.

Alvarado onnistui hyppäämään voimakaalla ratsullaan pengertien aukon yli. Espanjalaiset menettivätkin kaksi kolmasosaa miehistään vakeina tai kuolleina. Osa päätyi asteekkien uhrialttareille. Käytännössä kaikki intiaaniliittolaiset menetettiin. Suurin osa aseista, kulta-aarteesta ja tarvikkeista hävisi taistelussa. Kaikkien sanottiin saaneen haavoja. Niinpä tuota yötä kutsuttiin jälkikäteen "Murheelliseksi yöksi".

Asteekit ahdistelivat espanjalaisia jatkuvasti näiden paetessa kohti Tlaxcalaa, mutta espanjalaiset kykenivät pitämään pintansa syntyneissä pienisssä taisteluissa.

Espanjalaisten pakoreitti oli harvaan asuttua vaikeakulkuista seutua ja maatyöt kesken, eikä asteekien vastarinta ollut täällä sen takia voimakasta. Mutta asteekeilla oli liikkeellä suuri armeija, joka pyrki tuhoamaan espanjalaiset. Jopa huvennut, nälköinen ja väsynyt espanjalaisjoukko pystyi puolustautumaan yhdessä tlaxtalteekkiarmeijan kanssa lukumääräisesti ylivoimaista asteekiarmeijaa vastaan.

Intiaanit pelkäsivät miehiä jotka ratsastivat hevosen selässä. Espanjalaiset kärsivät silti suuria tappioita. Mutta Cortes tappoi asteekkikenraalin ja monia asteekkiupseereja. Tämä ajoi armeijan sekasortoon. Asteekit myös koettivat turhaan suostutella vanhoja vihollisaan tlaxcalteekkeja tappamaan espanjalaiset.

Mutta tlaxcalteekit pysyivät Cortesin rinnalla. Kuningas Cuitlahuac kuoli isorokkoon. Tilalle valittiin nuori Cuauchtemoc. Tämä oli järkkymätön ja pätevä sotilasjohtaja.

Epidemiaan kuoli vuoden lopulla jopa puolet kaupungin väestöstä. Moni kuoli siten, ettei sairaana pystynyt hakemaan itselleen ruokaa. Espanjalaiset hyökkäsivät intiaaniliittolaistensa kanssa. Heidän tavoitteenaan oli Tenochtitlanin kukistaminen. Espanjalaisia oli ja intiaaniliittolaisia Asteekkien valtakunta oli hajanainen.

Se koostui monesta heimosta. Useiden heimojen uskollisuus astekeeille oli vain pakon sanelemaa. Espanjalaiset hankkivat valloittamalla ja neuvottelemalla itselleen monia liittolaisia, jopa kolmiliittoon kuuluneen Texcocon.

Tämä oli mahdollista, kun espanjalaiset tukivat eräiden veljesten nousua Texcocon valtaistuimelle. Espanjalaiset alkoivat sitten valloittaa järestelmällisesti ympäristön kyliä ja viimein saartoivat kaupungin.

Asteekit tekivät sitkeätä ja tehokasta vastarintaa. Toisella kierroksella Pikku-Kalle huusi: Kolmannella kierroksella Pikku-Kalle huusi: Pikku-Kalle kysyi ruotsalaisilta turisteilta: Pikku-Kalle potkiskeli uutta palloaan. No, iske se kolmas jo! Pikku-Kalle oli jäänyt kiinni tupakan poltosta koulussa. Opettaja soitti Pikku-Kallen isälle ja ilmoitti: Pikku-Kalle laski kaidetta alas. Isää se alkoi ärsyttää, ja hän naulasi ison naulan kaiteen päähän.

Kalle huomasi sen ja laskeminen loppui. Sitten Matti-setä tuli kylään. Hän leikki Kallen kanssa, ja alkoi laskea kaidetta alas. Pikku-Kalle ja äiti olivat saunassa. Pikku-Kallen mummo lukee Kallelle kirjaa: Kun esitelmä oli luettu, opettaja kysyy Kallelta, mistä hän oli saanut papukaijan. Koulussa opettaja kysyy oppilailta, haluavatko he päästä taivaaseen.

Kaikki muut viittasivat paitsi Pikku-Kalle. Pikku-Kalle tulee kouluun tunnin myöhässä. Opettaja kysyy miksi Kalle tuli myöhässä. Pikku-Kallen perheessä oli kaikilla muilla yskä paitsi Pikku-Kallella. Kalle meni kouluun ja opettaja sanoi Kallelle: Isä opetti Pikku-Kallelle, ettei ollut sopivaa sanoa "Minua pissattaa".

Hän heräsi yöllä ja sanoi: Eihän sellaista hedelmää ole", äiti kummastelee. Pikku-Kalle tulee kouluun monen päivän lintsaamisen jälkeen. Kotona pikkukalle herää yöllä, kun äiti huutaa: Pikkukalle huutaa äidille, että "Odota, riisuudun ensin! Äiti lähetti Pikku-Kallen kauppaan ostamaan persiljaa. Matkalla Pikku-Kalle kuitenkin unohti tuotteen nimen, ja niinpä hän kysyi kaupassa myyjältä: Pikku-Kalle oli isänsä kanssa katsomassa uimakilpailuja.

Kuuluttaja kuulutti, että seuraavana vuorossa on naisten rintauinti. Tällöin Pikku-Kalle kuiskasi isälleen: Eivätkö ne saa käyttää käsiään? Pikku-Kallen äidillä oli vieraita. Pikku-Kallelle tuli vessahätä, ja niinpä hän sanoi äidilleen, että häntä paskattaa. Äiti torui, että vieraiden kuullen ei saa sanoa noin, vaan pitää sanoa hienosti kiertäen. Jonkun ajan päästä Pikku-Kalle tuli sanomaan äidilleen: Minulla tuli paskat housuun hienosti kiertäen.

Koulussa opettaja kysyi Pikku-Kallelta, että montako ilmansuuntaa on olemassa. Pikku-Kalle vastasi, että niitä on seitsemän. Opettaja kysyi, että eikö niitä ole kuitenkin kahdeksan. Pikku-Kalle vastasi, että niitä on enää seitsemän, koska edellisenä iltana TV-uutisissa oltiin kerrottu, että presidentti söi lounaan.

Pikku-Kalle meni nakkikioskille, ja tilasi nakkisämpylän. Myyjä kysyi, että tuleeko kaikki mausteet. Pikku-Kalle oli saanut paidan, jossa oli laivan kuva. Pikku-Kalle puki paidan päälleen ja esitteli sitä kaikille sanoen: Kuinka usein bussi pysähtyy tällä pysäkillä?

Sitten se jatkaa matkaa. Pikku-Kalle oli saanut joululahjaksi rummut.

kovaa kullia wiki Espanjalaiset estivät ensin ylimysten paon asettamalla vartijat sopiviin paikkoihin. Cortes siirsi tukikohtansa Veracruziin, jossa totonakit asuivat. Espanjalaiset estivät jopa järvellä kalastuksen. Yli sata löytöpaikka liitetään kulttuuriin. Lisäksi monet asteekkeja vihaavat intiaaniheimot oli helpohko taivutella uhkauksin ja lupauksin espanjalaisten puolelle.

Espanjalaiset ja intiaaniliittolaiset onnistuivat ylittämään kolme Tlacopanin pengertien siltaa. Sitten asteekkivartija tai joku nainen huomasi paon. Syntyi taistelu, kun asteekit alkoivat ampua pwngartien sivusta kanooteistaan jousipyssyillään. Nuolia satoi jatkuvasti espanjalaisten päälle. Pian espanjalaiset joutuivat pakokauhuun, sekasortoon ja jättivät mukanaan kuljettamansa siirrettävän sillan. Kun espanjalaiset hyökkäsivät eteenpäin kohti pengertien aukkoa, heidän oli pakko hypätä veteen.

Tällöin monia espanjalaisia upposi ratsuineen, haarniskoineen ja kultalasteineen veteen ja hukkui, tai asteekit tappoivat heidät. Alvarado onnistui hyppäämään voimakaalla ratsullaan pengertien aukon yli. Espanjalaiset menettivätkin kaksi kolmasosaa miehistään vakeina tai kuolleina. Osa päätyi asteekkien uhrialttareille. Käytännössä kaikki intiaaniliittolaiset menetettiin. Suurin osa aseista, kulta-aarteesta ja tarvikkeista hävisi taistelussa. Kaikkien sanottiin saaneen haavoja.

Niinpä tuota yötä kutsuttiin jälkikäteen "Murheelliseksi yöksi". Asteekit ahdistelivat espanjalaisia jatkuvasti näiden paetessa kohti Tlaxcalaa, mutta espanjalaiset kykenivät pitämään pintansa syntyneissä pienisssä taisteluissa. Espanjalaisten pakoreitti oli harvaan asuttua vaikeakulkuista seutua ja maatyöt kesken, eikä asteekien vastarinta ollut täällä sen takia voimakasta. Mutta asteekeilla oli liikkeellä suuri armeija, joka pyrki tuhoamaan espanjalaiset.

Jopa huvennut, nälköinen ja väsynyt espanjalaisjoukko pystyi puolustautumaan yhdessä tlaxtalteekkiarmeijan kanssa lukumääräisesti ylivoimaista asteekiarmeijaa vastaan. Intiaanit pelkäsivät miehiä jotka ratsastivat hevosen selässä. Espanjalaiset kärsivät silti suuria tappioita. Mutta Cortes tappoi asteekkikenraalin ja monia asteekkiupseereja.

Tämä ajoi armeijan sekasortoon. Asteekit myös koettivat turhaan suostutella vanhoja vihollisaan tlaxcalteekkeja tappamaan espanjalaiset. Mutta tlaxcalteekit pysyivät Cortesin rinnalla. Kuningas Cuitlahuac kuoli isorokkoon. Tilalle valittiin nuori Cuauchtemoc.

Tämä oli järkkymätön ja pätevä sotilasjohtaja. Epidemiaan kuoli vuoden lopulla jopa puolet kaupungin väestöstä. Moni kuoli siten, ettei sairaana pystynyt hakemaan itselleen ruokaa. Espanjalaiset hyökkäsivät intiaaniliittolaistensa kanssa. Heidän tavoitteenaan oli Tenochtitlanin kukistaminen. Espanjalaisia oli ja intiaaniliittolaisia Asteekkien valtakunta oli hajanainen. Se koostui monesta heimosta.

Useiden heimojen uskollisuus astekeeille oli vain pakon sanelemaa. Espanjalaiset hankkivat valloittamalla ja neuvottelemalla itselleen monia liittolaisia, jopa kolmiliittoon kuuluneen Texcocon. Tämä oli mahdollista, kun espanjalaiset tukivat eräiden veljesten nousua Texcocon valtaistuimelle. Espanjalaiset alkoivat sitten valloittaa järestelmällisesti ympäristön kyliä ja viimein saartoivat kaupungin.

Asteekit tekivät sitkeätä ja tehokasta vastarintaa. Taistelu Texcoco-järven ympäristössä vei viisi kuukautta. Voittamansa espanjalaiset orjuuttivat, jos eivät tappaneet. Espanjalaiset rakensivat järvellä taistelua varten isoja purjeveneitä, brigantiineja, joilla saattoivat käydä sotaa vesillä kanootteja vastaa. Asteekit onnistuivat pysäyttämään vihollisensa Tlacopanissa ja paikoin valtaamaan alueita takasin espanjalaisilta mm Xochimilcossa.

Mutta espanjalaiset jatkoivat hyökkäystään. Taistelu eteni pengertiellä hitaasti. Pian espanjalaiset kykenivät katkaisemaan Tenochtitlaniin vievän vesijohdon ja valtamaan tiet, joiden kautta ruokaa kuljettiin kaupunkiin ympäröiviltä alueilta. Intiaaneilla ei ollut vastustuskykyä espanjalaisten mukanaan tuomia tauteja mm isorokkoa ja tuhkarokkoa vastaan. Espanjalaiset vangitsivat asteekkien sotilasjohtajia, jotka paljastivat heille heidän väijytystaktiikkansa.

Niinpä espanjalaiset saattoivat tehdä voittoisan vastaväijytyksen. Asteekit jatkoivat vastahyökkäyksiään espanjalaisten leireihin. Kun espanjalaiset etenivät itse kaupungissa, Cortes meinasi joutua asteekkien surmaamaksi.

Vangiksi joutuneita espanjalaisia uhrattiin yhä. Espanjalaiset etenivät kapunngissa pitkin pengerteitä, mutta hitaasti. Espanjalaiset kykenivät lyömään muualta asteekkien avuksi tulleet pienehköt joukot.

Kun saartorengäs kiristyi, nälkä alkoi vaikuttaa asteekkien kaupungissa. Espanjalaiset estivät jopa järvellä kalastuksen. Toisaalta espanjalaiset saivat apua mm Veracruzista moneen otteeseen. Niinpä espanjalaiset etenivät Tlatelolcon kauppatorille ja Tenochtitlanin temppeliaukiolle. Kun espanjalaiset etenivät kaupungin sydämeen, asteekit ehtivät uhrata 70 espanjalaista sotavankiaan.

Useimmat asukkaat pakenivat lopulta Tlatelolcoon. Espanjalaiset ryöstivät valtaamistaan kaupungeista kaiken käsiinsä saaman kullan ja muun arvokkaan.

Talochtitlanin kukistuttua espanjalaiset surmasivat kaduilla ja talossa intiaaneja. Kuolleiden asteekkien ruumiden löyhkä koski Cortezin päähän.

Useimmat hengissä selviytyneistä olivat nuoria naisia tai hyvin nuoria lapsia. Henkiin jääneet poistuivat kaupungista etsimään ruokaa. Valtaajat hävittivät talot ja temppelit ja polttivat näissä olleet kirjat.

Ehkä intiaania kuoli parissa kuukaudesa kaupungin valtauksessa. Noin espanjalaista kuoli, ja tuhansia tlaxcalteekkeja. Cortes kidutti Cuauhtemodia, koaska penäsi tältä kuvittelemaansa kulta-aarteen kätköpaikkaa.

Cortes pelkäsi antautuneen Cuauhtemocin nostanan jäljelle jääneet asteekit kapinaan. Viimeinen asteekkijohtaja hirtettiin Guatemalassa. Cortesista tuli Meksikon ensimmäinen kuvernööri. Kulli-kansan pääelinkeino oli maanviljely. Myös patoja käytettiin, mikä todistaa kansan kehittyneestä vesitaloudesta. Keramiikka on samankaltaista kuin Indus-kulttuurilla. Kulttuurille ovat ominaisia pienet savesta tehdyt seebihärän ja naisen patsaat. Seebuhärkäpatsaat on usein maalattu.

Saviastioissa myös tavalline aihe on seebuhärkä. On löydetty myös savisia vaununpatsaita. Mehistä on löydetty muutamia Tepa Yahyasta tuotuja kloriittikiviastioita. Ei ole varmaa, oliko Kulli-kulttuuri vain paikallinen variaatio Indus-kulttuurista vai itsenäinen kulttuurikompleksinsa. Kulttuurin varhaisvaihe oli 3. Tälle kulttuurille oli ominaista mutatiiliarkkitehtuuri, dreijatut saviastiat ja kytkennät mm kaupan kautta Induslaaksoon ja Mesopotamiaan [3] [4]. Kulttuuri vastaa Mundigak IV: Monet Indus-laakson läntiset keskukset pohjoisempana hylättiin, kun Indus-kulttuuri muotoutui noin eaa.

Mutta Kulli-kulttuurin keskuksia ei hylätty. Kulli-kulttuuri oli luultavasti Indus-kulttuurin johdananinen, tai hyvin läheisessä kauppa- tai muussa suhteessa siihen.

Eivätkö ne saa käyttää käsiään? Pikku-Kallen äidillä oli vieraita. Pikku-Kallelle tuli vessahätä, ja niinpä hän sanoi äidilleen, että häntä paskattaa. Äiti torui, että vieraiden kuullen ei saa sanoa noin, vaan pitää sanoa hienosti kiertäen.

Jonkun ajan päästä Pikku-Kalle tuli sanomaan äidilleen: Minulla tuli paskat housuun hienosti kiertäen. Koulussa opettaja kysyi Pikku-Kallelta, että montako ilmansuuntaa on olemassa. Pikku-Kalle vastasi, että niitä on seitsemän. Opettaja kysyi, että eikö niitä ole kuitenkin kahdeksan. Pikku-Kalle vastasi, että niitä on enää seitsemän, koska edellisenä iltana TV-uutisissa oltiin kerrottu, että presidentti söi lounaan.

Pikku-Kalle meni nakkikioskille, ja tilasi nakkisämpylän. Myyjä kysyi, että tuleeko kaikki mausteet. Pikku-Kalle oli saanut paidan, jossa oli laivan kuva. Pikku-Kalle puki paidan päälleen ja esitteli sitä kaikille sanoen: Kuinka usein bussi pysähtyy tällä pysäkillä? Sitten se jatkaa matkaa. Pikku-Kalle oli saanut joululahjaksi rummut. Hän oli niistä tietysti hyvin ylpeä ja kerskui kavereilleen. Kallen ei auttanut muu kuin istahtaa rumpujen taakse, ja pian alkoi jumalaton meteli.

Samassa yläkerrasta koputettiin täysillä kattoon, ja römeä miesääni kiljaisi: Kello on puoli yksi yöllä! Pikku-Kalle oli päässyt vanhempiensa kanssa ravintolaan syömään. Annokset olivat niin mahtavia, että jokaiselle jäi jotakin lautaselle. Äiti, joka oli kovin nuuka, ilmoitti tarjoilialle: Pikku-Kalle oli hiekkalaatikolla leikkimässä.

Kolme poikaa tuli kysymään "tietääkö Kalle mitä penis tarkoittaa? Äiti ei halunnut opettaa pojalleen huonoja tapoja ja vastasi kravatti. Sitten pojat kysyivät Kallelta tietääkö hän mitä tarkoittaa homo. Kalle meni kysymään äidiltä. Äiti ei halunnut opettaa pojalleen huonoja tapoja ja sanoi sellainen poika kuin sinäkin. Pojat kysyivät seuraavaksi Kallelta mitä tarkoittaa ilotalo.

Kalle kysyi taas äidiltä. Äiti ei taaskaan halunnut opettaa pojalleen huonoja tapoja ja sanoi sellainen talo kuin meilläkin.


Warning: printf() [function.printf]: Too few arguments in C:\PB\Plugins\TemplateConvertorHost\htdocs\wordpress\wp-content\themes\creativ-business\comments.php on line 46

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *